Niin se aika rientää - katse kohti alkavaa värjäyskautta 2018

Blogi meinasi hyytyä alkutekijöihinsä. Nyt kuitenkin uudella innolla kohti tulevaa värjäyskautta! Maaliskuussa viimeistään on hyvä suunnitella seuraavaa värjäyskautta, ainakin jos aikoo itse kasvatella värjäyskasveja.

Aloittelevalle tai muuten harrastajapuutarhurille sopivin kasvi on tiikerikaunosilmä, Coreopsis tinctoria. Sen voi kylvää suoraan kukkapenkkiin, ja kasvi on sikälikin ihana, että myös harvennustaimilla voi värjätä, ei vain kukilla. Väriskaalasta löytyy keltaista, oranssia ja ruskeaakin puretusta ja ph:ta muuntelemalla. Selkeästi punasävyisempiä sävyjä saa punakukkaisella lajilla, jonka siemeniä myy ainakin Exotic Garden. Tavallisempia keltasävyisiä kukkia tekevä laji löytyy mm. Hyötykasvisyhdistykseltä.

Kohtalaisen helppoja ovat myös ryhmäsamettikukat, Tagetes patula, mutta ne vaativat kyllä esikasvatuksen. Jos ei esikasvatus nappaa, aina voi toki ostaa suoraan taimia. Keltaoranssikukkaisista saa keltaoransseja sävyjä, tummemmista vihreitä. Näitä saa kaikista siemeniä myyvistä kaupoista.

Sinnikkäästi tilasin myös saflorin, Carthamus tinctorius, siemeniä. Ensimmäisenä viljelykesänä koko pussillisesta kasvoi vain kolme kasvia, joten kovin suuria keitoksia niistä ei saanut aikaan. Seuraavana kesänä jänis söi taimet. Viime kesänä vastoin kaikkia odotuksia sain kuin sainkin pysymään hengissä varmaan 15 kasvia. Niistä jo pienen keitoksen saikin aikaan. Nyt tilasin siemeniä enemmän. Katsotaan, miten värjärin käy. Raporttia seuraa loppukesästä.

Tilaukseen lähtivät myös ketokaunokin, Centaurea scabiosa, siemenet. Kaunokkeja on päätynyt värjäyspataan ja tuloksena on ollut joistakin vihreää, toisista keltaista. Harmitti, kun en tiennyt, mikä kaunokki oli kyseessä, joten nyt on luvassa, ehkä, testiä ketokaunokilla. Sitähän ei tiedä, suostuuko se kasvamaan.

Sinistä antavista kasveista morsinko, Isatis tinctoria, lienee kasvatuksen suhteen sieltä helpoimmasta päästä. Morsingon kasvastuksesta onkin jo useamman kesän kokemus. Väritatar, Persicaria tinctoria tai aiemmin Polygonum tinctorium, onkin jo vähän vaativampi myös maaperän suhteen. Päätin kuitekin yrittää uudestaan, vaikka viime kesän värjäys epäonnistuikin, mutta ei kasvun suhteen. Tämän myös Japanin indigon nimellä kulkevan kasvin siemeniä en onnistunut löytämään suomalaisista verkkokaupoista, mutta onneksi Riihivillan blogista löytyi vinkki tutkia tilannetta Rühlemanns-verkkokaupasta Saksasta. Sieltä löytyi monta muutakin sinistä antavaa kasvia, kuten Isatis indigotica, joten testiinhän ne menivät. Katsotaan, miten viher- vai pitäisikö sanoa sinipeukalo sitä osaa olla.

Nyt sitten vaan odotellaan lähetysten saapumista ja mietitään, miten yhdelle ikkunalaudalle saadaan kaikki taimet sopimaan :)

Mustapaputestailua

Täytyy myöntää, että suhtaudun värjäyksessä esiintyviin hullaantumisiin (esim. lupiininkukilla värjääminen) hieman skeptisesti. Haluan, että kun omistan aikani kaikkiin värjäyksen vaiheisiin, lopputulos olisi jokseenkin pysyvä. Noh, kaikesta huolimatta oli pakko kuitenkin kokeilla, mitä mustapavuilla voisi saada aikaan. Jos lankaa värjää sukkaparin verran, sukat voi aina nakata uuteen värjäyspataan, jos väri haalistuu.

Ohjeita lueskelin mm. Vanhoja kädentaitoja -blogista, jonka ohjeen mukaan lähdin liikkeelle. Käytössäni oli noin 3 litran lasipurkki, johon hankin kaksi pussillista Risentan mustia papuja á 500 g, eli papuja oli yhteensä kilo. Vettä laitoin purkkiin reilustí, kuten kuvasta näkyy, ja se olikin tarpeen, sillä pavut turposivat melkoisesti. 

Papuja liottelin ohjeen mukaan semmoiset 10 tuntia. Sen jälkeen siivilöin pavut ja laitoin purkkiin liemen sekaan 100 g alunalla ja viinikivellä puretettua lankaa (Novitan 7 veljestä). Langan väri muuttui sinisiseksi jo heti värjäyksen alussa. Puretuksesta voi lukea lisää esimerkiksi Väriherkkuja-blogista tai Riihivillan blogista.

Langan annettiin olla liemessä pari vuorokautta.Liemi todellakin alkoi haiskahtaa, joten siirsin sen ulos yhden vuorokauden jälkeen. Värjäyksen jälkeen lanka on pesty ja keritty. Väristä ei jostain tuntemattomasta syystä tullut samanlaista kuin Vanhoja kädentaitoja -blogissa, mutta ihan mukiinmenevä farkunsininen kuitenkin. Aika paljon helpommalla kuin indigolla, mutta indigovärjäyksessä on puolensa - kerralla saa vähän enemmän kuin 100 g, esimerkiksi.

Ensiaskelia blogimaailmaan

Värjäyskärpänen puraisi minulla kesällä 2013 Värjärikillan Värjäripäivillä Osarassa. Sen jälkeen olen värjännyt lähestulkoon aina, kun se on ollut mahdollista. Ja vähän silloinkin, kun se on ollut melkein mahdotonta :) Tästä ehkä vähän myöhemmin lisää.

Olen ihaillut erinäisiä värjäysaiheisia blogeja; erityisesti Riihivilla on ollut ja on edelleen minulle ja monille muille ehtymätön tiedonlähde. Riihivillan ihannekuva mielessäni uskaltaudun nyt kuitenkin kirjaamaan ylös omia kokeilujani näin julkisesti.

Värjäyskauden 2016 avasin pari viikkoa sitten pistämällä pataan pihapiirin kaikki herttavuorenkilven kukkavarret. Kyseisen kasvin kauneus ei ole oikein avautunut minulle, ja tarkoitus on hankkiutua siitä kokonaan eroon. Melkein kirjoitin, ettei siitä mitään ihanuutta tullut, kunnes muistin, että jos värjäri ei saa mieleistään väriä, vika on ollut ennakko-odotuksissa - kaikki värit, joita luonnosta saa, ovat omalla tavallaan kauniita :)

Reseptiä kaipaaville tiedoksi, että kukkavarsia oli yhteensä 1,7 kg ja lisäsin pari ruokalusikallista kidesoodaa keittoveteen, mikä tuntuikin irrottavan väriä lisää. Värjätty lanka oli Novitan valkoista 7 veljestä (122 g), jonka puretin samanaikaispuretuksella alunalla (10 % langan painosta).