Värjäyskärpänen puraisi minulla kesällä 2013
Värjärikillan Värjäripäivillä Osarassa. Sen jälkeen olen värjännyt lähestulkoon aina, kun se on ollut mahdollista. Ja vähän silloinkin, kun se on ollut melkein mahdotonta :) Tästä ehkä vähän myöhemmin lisää.
Olen ihaillut erinäisiä värjäysaiheisia blogeja; erityisesti
Riihivilla on ollut ja on edelleen minulle ja monille muille ehtymätön tiedonlähde. Riihivillan ihannekuva mielessäni uskaltaudun nyt kuitenkin kirjaamaan ylös omia kokeilujani näin julkisesti.
Värjäyskauden 2016 avasin pari viikkoa sitten pistämällä pataan pihapiirin kaikki
herttavuorenkilven kukkavarret. Kyseisen kasvin kauneus ei ole oikein avautunut minulle, ja tarkoitus on hankkiutua siitä kokonaan eroon. Melkein kirjoitin, ettei siitä mitään ihanuutta tullut, kunnes muistin, että jos värjäri ei saa mieleistään väriä, vika on ollut ennakko-odotuksissa - kaikki värit, joita luonnosta saa, ovat omalla tavallaan kauniita :)
Reseptiä kaipaaville tiedoksi, että kukkavarsia oli yhteensä 1,7 kg ja lisäsin pari ruokalusikallista kidesoodaa keittoveteen, mikä tuntuikin irrottavan väriä lisää. Värjätty lanka oli
Novitan valkoista 7 veljestä (122 g), jonka puretin samanaikaispuretuksella alunalla (10 % langan painosta).
